Meidän viikko

Herätessä maanantaina oli outo tunne. Vaikka kuinka siinä päätä raavittiin ja muistia kaavittiin, niin eipä mieleen tullut että mikä tässä viikossa olisi erilaista. Jotakin piti olla, mutta äh – eipä se mieleen tullut. Töihin mennessähän se selvisi. Tuotantotilassa seisoi vieras mies. Teki melkein mieli kysyä mikäs mies se sinä oot? Mutta olisin varmasti saanut vastaukseksi vain Ketosen & Myllyrinteen sketsistäkin tutun heiton: ”Setämies.” 😀 Se joka ei ole tätä klassikkoa vielä nähnyt (shame on you), linkki seuraavana: Niin! Meidän tehotiimin Katjahan tosiaan olisi lomalla ja Katjaa tuuraisi Heikki, toisen tehotiimin jäsenen Hilkan aviomies. Kaksi avioparia siis hoiteli tämän viikon Mahla Forestia ja syvimmissä toiveissa vain täytyi toivoa, ettei Alias-lautapeliä löytyisi mistään nurkista. Siihenhän usein kaveripariskunnatkin päätyvät – pelaamaan Aliasta. Verrattavissa täysin samaan kaaokseen kuin sisarusten kesken Monopoly – sen jälkeen oltiin usein vaihtamassa jo perhettäkin. Alias, hyvä jos ei johda jo lusikoiden jakoon erinäisissä talouksissa, kun se toinen ei vain saa mieleensä hulvattomista selityksistäkään huolimatta hapankorppua. Näkkileivän se kyllä muistaa. Eikä se nappula vain etene, ei maaliin asti ainakaan. No aliasta ei onneksi löytynyt ja kahvitauotkin täyttyivät huumorista ja vitseistä. Mukava ja rehti tapaus tuo Heikki. Homma oli hanskassa ja hanskat ei todellakaan Tanskassa. Great job! 🙂   Pääosin meillä viikko oli todella moniuloitteinen, joten siitä syystä valitsinkin kertoa juuri tästä viikosta. Me ollaan usein toitotettu että ollaan elintarvikealan jokapaikanhöyliä, joten tässä se ehkä parhaiten tulee ilmi. Oikeastaan monikaan päivä ei ole samanlainen, vaikka perusrunko siellä aina onkin se tuotteiden valmistaminen, pakkaaminen, lähettäminen – tehdastyö. Joskus kun katselee omia tuotteita kauppojen hyllyillä vilkaisten vaikkapa päivämäärää, niin assosioituu välittömästi johonkin hulvattomaan duunijuttuun mitä tuolla viikolla tapahtui. Meillä meininki on tosi...

Tervetuloa blogiimme!

Nyt kun tänne metsän keskelle on saatu nettiyhteys, olemme yhteistuumin päättäneet aloittaa maggaamisen. Maggaamisen? Koska meillä Mahla Forestilla kuljetaan usein omia teitämme, keksimmekin usein niin tuotteillemme kuin muutenkin uudet sanat tai toimintatavat. Maggaus kai on sitten Mahla Forestin bloggaamista. Ja mitä tuohon nettiyhteyteen tulee, niin onhan se nyt ollut meillä alusta asti. Kerran muinoin asteli vaan sisään daami suoraan Stadin räjäyttävästä sykkeestä miettien varmastikin sitä kliseetä että Kehä III:sen ulkopuolella ei voi olla elämää. Aikansa siinä värkättyään uskaltautui kysymään mieltä painaneen piinkovan kysymyksen: ”Voiko näin syrjässä muuten toimia nettiyhteys?” Siinäpä sitä yhdessä hymyiltiin että meillä käy täällä päivittäin postikin – usko tai älä. Siinä samalla takaraivossa jyskytti eräs artikkelin otsikko Helsingin Sanomista, lieköhän neito sen lukenut: ”Muutosta Kehä III:n ulkopuolelle voi selviytyä.” 😀 No mutta asiaan. Saimme asiakaspalautetta että olisi mukava lueskella syväluotaavammin Mahla Forestista, sen tarinasta, historiasta, tarinoista tuotteiden takana, päivärutiineista, yrittämisestä, Pieksämäestä, maaseudusta, siltojen rakennusarkkitehtuurista, methanobacteriumin aineenvaihdunnasta ja.. Hups. No kaksi jälkimmäistä meni vähän huti. Vaatimattomasti kuitenkin: Kirjoittaa kaikesta mikä meihin liittyy. Aloimme puida asiaa kuin puimuri konsanaan sitä kuuluisaa peltoa. Kun viimeinenkin olki oli puituna, tähän me päädyttiin. Kiva lisähän tämä tänne oikeasti on. Joten lyhyestä virsi tynkä: Tervetuloa matkaamme mukaan! Blogi päivittyy omaan tahtiin – aktiivisemmin tai vähemmän aktiivisemmin. Tietysti asiaan vaikuttaa paljolti nettiyhteytemme toimiminenkin. Käkäkä. 🙂 Palataan taas – janoisissa merkeissä, Mahlametsän...